Kyllä noi kaksi asiaa on ennenkin tehty aina yhtä aikaa....

Mutta onko asia näin? Voiko todellakin yhteiskuntaa syyttää kaikesta? Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio, jossa on sosiaaliturva ja terveyspalvelut  melkohyvällä mallilla verrattuna moneen muuhun maahan.  Suomessa on sananvapauslaki ja mielipiteen ilmaisua ei ole rajattu. Täällä saa ilmoittaa mielipiteensä ilman, että siitä joutuu linnaan. Suomessa saa kuulua tai olla kuulumatta kirkkoon ja uskoa mihin ikinä haluaa tai olla uskomatta. Nykypäivänä tekniikka on niin kehittynyttä, että yhteyden pito maapallonympäri tapahtuu reaaliajassa. Voiko tuollaisen verilöylyn laittaa vaan sen piikkiin, että "kun tää on niin paska paikka?" Maailma ei ole reilu paikka, mutta monissa maissa on olot kuitenkin vielä huomattavasti huonommin. Asia jossa suomessa olisi kehittämisen tarvetta on laki ja laki nimenomaan vakavien rikosten kohdalta. Monia ihmisiä ampunut henkilö pääsee 10 vuoden kuluttua vapaalle jalalle. Kenen todella on vika kun päässä napsahtaa?

Mä oon välillä niin hukassa. Tuntuu vaan, ettei kukaan oikeen ymmärrä mua. Mä en itsekään ymmärrä itseeni. Mulla on samana päivänä sekä paratiisin hyvä olla, mutta sit onkin vaan hetki ja mä oon helvetissä. En oikeen tiedä kuka olen ja mitä haluaisin olla. Ainakin mä tiedän, että nyt ei oo hyvä olla ja haluaisin olla joku muu. Haluaisin olla minä. Jotenkin vaan oon niin hukassa enkä saa sitä sutta pysähtyyn. Se vaan ravaa sudenhetkestä toiseen ja mä roikun sen turkissa kuin punkki, josta ei oo mitään hyötyä. Tällä hetkellä en ole oikein mitään. Tai pahempaa, olen se kiltti naapurin tyttö, joka tervehtii kiltisti joka aamu. Mä en halua kuulua mihinkään. Mä haluan olla persoona ihan omalla tavalla. En halua olla kettutyttö tai huppari. Mä haluan olla jotenkin itseni näköinen. Ainutlaatuinen, mystinen, persoonallinen. Minä.  

"Toi on epäterveellistä"
"Toi on epäterveellistä"
"Toi on epäterveellistä"

Niin ne hokee, mutta eivät keskustele.

Totta hitossa mä tiedän, että on epäterveellistä voida pahoin.
Mä tiedän ettei oo hyväksi, että ahdistaa.
Kyllä minä tajuun, ettei sudenhetkellä kuulu valvoa.
Minä tiedän kyllä mitä kipu on. Minä tiedän kyllä mitä tuska on.
Minä tiedän miltä sekaisin olo tuntuu. minä tiedän miltä tuntuu kun ahdistaa.
Minä tiedän kyllä, mutta te ette tiedä kuinka epäterveellistä se todellisuudessa on.
Kyllä possullakin on tunteet, miten te voitte sanoa että on epäterveellistä jos mä en syö sitä?

KONEESEEN KADONNUT

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota  ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku  meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa